Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

The Good Morning

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Miksi pannukakkujen paistaminen epäonnistuu?


Näet kuvan täydellisestä, korkeasta pinosta pyöreitä pannukakkuja ja innoissasi päätät ryhtyä paistamaan elämäsi herkullisimmat pannarit, mutta lautaselle päätyykin puoliksi palanutta pannukakkukokkelia. Tuttua?

En väitä, että pannukakut maistuisivat mössääntyneenä yhtään sen huonommalta, mutta monien kommenttienne perusteella pieni pannukakkukoulutus olisi tarpeen! Kuinka onnistuneet pannukakut oikein paistetaan? 


1. Hyvä pannu on kaiken a ja o. 
Meillä on kotona yleensä ollut aina hyvät pannut, mutta auta armias kun päätin eräänä aamuna ilahduttaa poikaystäväni pannukakuilla hänen luonaan, mutta miestalouden omistama (jo aikansa elänyt) pannu tuhosi pienet rakkaat lättyseni! "Ahaa, tästä ne lukijat siis puhuivat." Muutama päivä sitten ostin ihan upouuden pannun Ikeasta, eikä sillä paistaessa tarvitse käyttää tippaakaan öljyä! Halleluja! 

2. Öljy käyttöön. 
Mikäli pannusi ei ole tuliterä, suosittelen käyttämään kuitenkin pientä tilkkaa öljyä, kuten olen ennen tuota Ikean pannua aina käyttänyt. Paistoin aikanaan ihan terveyssyistä pannarit oliiviöljyssä, eikä se mielestäni maistunut pannukakuissa, kunhan öljyä käytti todella vain sen pienen tilkan. Sittemmin ostin maapähkinäöljyä, jolla paistettaessa pannukakuista tulee ihanan pähkinäisiä! Muita öljyvaihtoehtoja on tietenkin kookos-, avocado- ja rypsiöljy :)

Sisältä juuri sopivan meheviksi jääneet pannukakut

3. Kärsivällisyyttä.
Ennen kuin käännät letun, varmista työntämällä lasta sen alle, että pohja irtoaa hyvin pannusta, eikä lätty heti leviä ympäri pannua. Mikäli käytät leivinjauhetta taikinassa, tiedät pannukakun olevan valmis käännettäväksi kun sen pintaan tulee pieniä reikiä! Ennen flippausta, käy lastalla läpi koko pannukakun pohja ja varmista, ettei se ole mistään kohdasta kiinni pannussa. 

4. Levy kohtuullisella lämmöllä.
Mikäli alat levy punaa hehkuen paistamaan pannukakkuja, ne palavat kiinni pannuun ja saavat kovan ruskean kuoren (alla oleva kuva) ja voivat jäädä sisältä raaoiksi. Tai sitten ne ylikypsyvät ja muuttuvat kuiviksi, koviksi, nahkeiksi alkeisletuiksi, joita minäkin söin vielä pitkään ennen kuin opin ylipaistamisesta pois. Kokemuksen myötä aavistus siitä, milloin lettu on sopivan kostea kehittyy! Mikäli taas paistat liian alhaisella lämmöllä, lettu ei tahdo kypsyä, eikä se saa tietynlaista jämäkkää kuorta, jota kääntämiseen tarvitaan. Meidän levyt säädetään asteikolla 1-12. Paistan pannukakut yleensä niin, että esilämmitän pannun ensin levy täysillä kuumaksi, sitten lasken lämmön kahdeksikkoon ja alan paistamaan. Jos levysi säädetään numeroin 1-6, suosittelen paistamaan nelosella.

Hieman liian kovalla höökillä paistetut pannukakut. Päällysosat ovat kovat ja lätyt tod. näk. kuivia

5. Flippauksen jälkeen vain pieni kypsytys.
Kun olet kerran kääntänyt pannukakut, voit nostaa ne lautaselle jo parin kymmenen sekuntin kuluttua! Oikeastaan heti, kun lastalla koittaessasi letun pohja on kypsynyt. Tässä vaiheessa jos pannareita paistaa liian kauan, ne muuttuvat kuiviksi. Itse syön mielummin vaikka sisältä hieman raakoja pannukakkuja kuin kuivia ja nahkeita!

6. Varmista että taikina vastaa tarpeitasi
Mikäli aikeissasi on paistaa paksuja jenkkipannukakkuja, taikinankin pitäisi olla aika jämäkkää, jottei taikina leviä pannulle letun tapaan. Jos taas haluat ohuita lettuja, taikinan kuuluisi olla juoksevahkoa (onko tuo sana?). Jos haluat haastaa itsesi letun kääntäjänä, voit levittää ohuita lettuja paistaessasi taikinaa kallistelemalla pannua. Näin saat vieläkin ohuempia, hyvällä tsägällä pitsireunaisia suomalaisia lättyjä. Kääntämistaidot pitää kuitenkin tätä tehdessä olla jo hyvin harjaantuneet.


Ei muuta kun treenaamaan! Ja hei, mikäli totaalinen epätoivo iskee, niin ei se oo niin justiinsa! Melkeimpä samalta se pannari maistuu joka muodossa. Tässä kuitenkin joitain tärkeitä kohtia, joita voi huomioida mikäli virheetöntä pannaripinoa havittelee!


Lisää vinkkejä pannareiden paistoon? Kommentoi niksisi!

Kaikkien kuvissa esiintyneiden pannukakkujen reseptit löytyvät ylhäältä Reseptit->Aamiaiset->Pannukakut kategorian alta!

Tunnisteet: ,

lauantai 24. elokuuta 2013

Pannukakkuasiaa




Onnistuin vahingossa toissapäivänä tekemään parhaita pancakeseja niinku EVER! Mulla on pieni haisu siitä mä nälissäni mätin sinne blenderiin, mutta täytyy vielä kerran kokeilla jos saisin yhtä suussasulavan koostumuksen aikaan! Näistä sitten heti lisää! 

Mikäli kuvat herättivät ylitsepääsemättömän pannukakkuhimon, suosittelen menemään resepteihin ja pannukakkuosioon. "Marjaisat proteiinipannarit" liippaavat aika läheltä näitä.

Joskus pannukakuista tulee niin kuivia, että on pakko läträtä erilaisten rahka-/jugurttikastikkeiden kanssa, mutta nää oli ihanan meheviä jopa ilman kastiketta! Mun perus kastike pannareille kuitenkin on maitorahkan ja Cookies&Cream -protskujauheen (Massilta) sekoitus. Mmm!

Yleensä kaipaan pannukakkuhetkiin myös jotain tuoretta, esim marjoja tai hedelmiä. Ja tarviiko edes mainita että maapähkinävoi kruunaa tietenkin koko setin?

Ois kiva kuulla mitkä on teidän vakiopannarinpäällyset!


PS. Olin tänään kuvauksissa Indiedaysille muuttoa varten, jaikss! ENSIVIIKOLLA! 

perjantai 23. elokuuta 2013

Elän elämäni parasta syksyä



Paljon asioita tapahtuu nuoren ihmisen elämässä. Pitkällä tähtäimellä ajateltuna mulla on nyt elämässäni aika hektinen vaihe meneillään. On paljon tärkeitä asioita hoidettavana, ja välillä menee sekaisin itsekin että mikä on mun ykkösprioriteetti, ja mikä tulee vasta toisena, mikä kolmantena.

Kuten ilmoitin aikaisemmin, blogini siirtyy elokuun kuun lopussa Indiedaysille, mikä on tietenkin ihan mahtava juttu! Trafiikkia sivulleni ja uusia lukijoita tulee oletettavasti hirmuinen määrä, mikä omalta osaltaan luo pienet paineet myös bloggaajalle. Ja samaan aikaan kun aloitan bloggaamisen Suomen suurimmalla blogiportaalilla, lähestyvät tietenkin myös ylioppilaskirjoitukset, joissa tänä syksynä kirjoitan kolme ainetta...

Kaiken jännittävän, uuden ja inspiroivan keskellä siis pitäisi suorittaa niinkin rutiinimaista työtä kun opiskelua. Onneksi kaikki kolme ainetta, psykologia, terveystieto ja englanti ovat mulle suht helppoja ja luen niitä mielelläni. Tosi usein huomaan kuitenkin ajatuksen karkailevan jonnekin ihan muualle ja löydän itseni unelmoimasta kaikesta tulevasta jännästä, vaikka parhaillaan luon alustaa ehkä vielä suuremman unelman toteutumiseen. Nyt on tosiaan se hetki, kun pitäisi pystyä keskittymään opiskeluun.

Itselläni opiskelu onnistuu parhaiten täydellä mahalla, vesilasin ja kahvikupin kera, pehmeällä alustalla, viileässä ympäristössä ja kaikkein tärkeintä: hiljaisuudessa.



 Kirjoituksista puheen ollen mulla on suunnitelmissa toteuttaa vielä iso eväspostaus missä esittelen mun aivonystyröitä ruokkivat sapuskat, jotka otan mukaan kirjoituksiin. Lukijoissa on varmasti muitakin abeja jotka ovat ehkä miettineet että mitähän sitä ottaisi evääksi... tai sitten mä vaan ajattelen ruokaa koko ajan joka yhteydessä...

Mutta katsellaan katsellaan, toivottavasti aikaa irtoaa sellaisen postauksen toteutukseen. Sitä on toivottukin pariin otteeseen. Muut lukijat voivat sitten hyödyntää niitä eväsvinkkejä vaikka syyspiknikillä tai pitkällä auto-/junamatkalla.

Ettäs tällaista! Toivottavasti muilla abeilla menee hyvin valmistautumisen suhteen, täällä ainakin lukumotivaatiota riittää, mutta pientä skarppia tarvitaan kun eletään niin jänniä hetkiä muillakin elämän osa-alueilla :)



Ahkeraa viikonloppua kaikille! 

Tunnisteet:

torstai 22. elokuuta 2013

Apua, herkkukierre!


Mulla oli eilen herkkupäivä. Siis ihan oikea epäterveellisten herkkujen herkkuherkkupäivä. Oikeastaan mulla on ollut tässä jo herkuttelupäiviä aika monia, mutta eilen vedin ihan kunnon tietoisen överiherkkupäivän.

Huomasin nimittäin että olin joutunut kamalaan herkkukierteeseen. Tiedättekö, kun koko ajan tekee mieli kaikkea hyvää, ja tuntuu että vaikka olisi syönyt jo sinä päivänä ties mitä hyvää niin vielä vaan tekee mieli lisää? Pahinta on se, että samaan aikaan on huono omatunto siitä, että jatkaa vaan herkuttelua, koska se himo ei laannu ei sitten millään!

En järjestä mitään suurta haloota sillon tällöin nautituista herkuista, mutta toisinaan tulen sellaiseen tilanteeseen, että huomaan napsineeni herkkuja sieltä sun täältä useamman päivän ajan, jollon ikään kuin olen ajautunut sellaiseen kierteeseen että "no söin aamulla jo pari keksiä, voin ottaa ihan hyvin nyt pari lisää."

Nyt ei siis puhuta pelkästä herkkuhimosta, joka tyydytetään syömällä jotain hyvää, vaan herkkukierteestä, joka syntyy kun yksittäinen herkku ei tyydytä tarpeeksi, vaan jää haluamaan lisää ja lisää ja se johtaa kummalliseen naposteluun pitkin päivää päivästä toiseen. Voi kyllä, mullakin esiintyy näitä, olenhan ex-sokerihiiri.

Herkkuhimo on oikeasti aika helposti hoidettu pois alta. Ostat jätskiä, syöt sen ja olet taas motivoituneempi kuin koskaan. Herkkukierteeseen sen sijaan kuuluu olennaisesti se, että mitä enemmän random-herkkuja napsitaan, sen huonompi omatunto siitä tulee, ja sen vaikeampaa se on lopettaa. On vaikeaa päättää että "nyt loppu", kun sitä napostelua on jatkunut jo vaikka parin päivän ajan.

Mua kiinnostaisi todella tietää, mikä tällaiseen kierteeseen ajaa. Stressi, nukkumattomuus, hormonit, vai yleinen alakuloisuus? Myös pienen pieni motivaation lasku vaikkapa laihdutusprojektissa saattaa johtaa herkkukierteeseen. Oli syy mikä tahansa, luulen että olen keksinyt herkkukierteelle selätyskeinon.

Pidä herkkupäivä! Vaikka minulla oli takana jo pari päivää huonoa syömistä, en soimannut itseäni lainkaan siitä, että pitäisin kunnollisen oikean herkuttelupäivän, sillä tunnen itseni ja omat mieltymykseni ja tiedän että tulen ennen pitkää kyllästymään epäterveelliseen ruokaan. Herkkupäivä eroaisi herkkukierteen päivistä niin, että sillon tietoisesti seurataan mielihaluja ja syödään sitä mitä tekee mieli milläkin hetkellä. Siksi herkkukierre onkin itsenään niin vaikea katkaista, kun syömiseen pitää kuitenkin koko ajan jonkin asteista kontrollia, jolloin herkkujen himoaminen vain kasvaa. Me ihmiset kun tuppaamme himoitsemaan juuri sitä, mitä kiellämme itseltämme.



Itseasiassa herkkupäivä alkoi aika hyvin. En ollut syönyt yhtä ainuttakaan herkkua, mutta pelkkä ajatus siitä että voisin syödä mitä vaan mieleen juolahtaa sai minut jo motivoituneeksi terveelliseen ruokaan. Halusin kuitenkin katkaista herkkukierteeni, joten ajattelin että huomenna sitten terveellistä, nyt mättöä.

Kokemus oli kaiken kaikkiaan avartava. Söin hyvillä mielin mm. äidin tekemää omenakaurapaistosta vaniljajätskin kanssa ja maapähkinävoita lusikkakaupalla ja taas vähän jätskiä omilla tuunauksillani. Suunntelmissani oli myös heti alkajaisiksi, että syön päivälliseksi pestopastaa ja illalla Ben&Jerry'siä. En kuitenkaan koskaan päässyt näihin herkkuihin, sillä iltapäivään asti kestäneen jätskin, maapähkinävoin ja leipien syömisen jälkeen olo oli sanoisinko herkkujen osalta erittäin tyydytetty, eikä minun enää tehnytkään mieli mättää.

Tällainenkin terveysintoilija osaa nauttia tuollaisesta herkkupäivästä ilman omantunnon tuskia, sillä se tieto, että tämä kestää vain tämän päivän on ihanan huojentava. Katselin ilolla Instagramista timmejä mimmejä samalla kun vedin jätskiä ja ajattelin että "Vau, minäkin haluan!" ja jatkoin syömistä. Enää ei ollut herkkukierteelle tyypillistä ahdistusta, "apua, mitä minulle tapahtuu, enkö enää olekaan motivoitunut terveellisiin elämäntapoihin" "miksi tämä herkuttelu vain jatkuu ja jatkuu enkä osaa lopettaa sitä" "en pysty hallitsemaan himojani"

Nyt puhun siis ennen kaikkea terveellisiä elämäntapoja noudattavien ihmisten random-herkkukierteistä, jotka iskevät vain kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se, että ruokavalio on ollut retuperällä jo pidemmänkin aikaa, eikä terveellisiä tapoja ole koskaan oikeastaan opeteltu onkin sitten jo eri juttu. Silloin en ehkä suosittele pitämään niinkään herkkupäivää, vaan vieroittumaan sokerista vaikkapa marjojen ja hedelmien voimin. Tai täältä blogista löytyvien reseptejen!

Jos omat mieltymykset ruuan parissa ovat terveelliset, mutta syystä tai toisesta napostelukierteeseen on jouduttu, niin tällainen "sitä saa mitä tilaa" -kettuilu omalle keholle voi olla aika hyvä ratkaisu. Omalla kohdallani se toimi ainakin paremmin kuin hyvin! Ennemmin "järkytän" kehon ja aivot kerralla kunnolla, kun jatkan napostelua viikosta toiseen kunnes salakavalasti pikkuhiljaa kovan treenin tulosta peittää jo hieman paksumpi rasvakerros.

Omalla kohdalla tällaiset napostelukierteet ovat harvinaisia, mutta olen silti altis puhkeamaan niille, sillä vielä vuosi sitten olin oikea sokerihiiri. Vanhat tavat ne vaan välillä puskee esiin...


Vielä loppukevennykseksi jaan reseptin ihanaan maapähkinävoikastikkeeseen, jota söin vaniljajätskin, mansikoiden, banaanin, hunajan ja rusinoiden kanssa (kuvat!) N-A-M!!!


Makea maapähkinävoikastike


1 rkl maapähkinävoita
n. 2-3 rkl kevytmaitoa (riippuen kuinka löysää tai jäykkää haluat kastikkeesta)
pikkuripaus suolaa
1 steviapuriste-tabletti (tai muuta makeutusta, esim. hunajaa)
halutessasi aavistus kanelia

Mittaa maapähkinävoi ja maito kulhoon ja laita sellaisenaan mikroon n. 10-20 sekunniksi. Sekoita maapähkinävoiköntti lämpimään maitoon ja mikrota vielä tarvittaessa. Varo ettei kiehu. Sekoita kunnes seos on tasaista. Lisää mausteet ja lisää tarvittaessa maitoa. Nauti vaikkapa marjojen ja hedelmien tai vaniljajätskin kanssa. Tai vaikka puuron päällä!


Tänään on ihana olo. Tankattu ja tyytyväinen! 

Mukavaa torstaita!

Tunnisteet: , ,

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Näin minä juon teeni tästä lähtien

Hellurei!

Otan aiheeksi nyt todella kliseisen terveysjuoman, jonka terveyttä edistäviä vaikutuksia on kai edes turha luetella (niitä on paljon ja luulen että monet tietävät ne, voi toki googlettaa ellei tiedä), nimittäin vihreän teen.

Tuskimpa löytyy sellaista terveyteen keskittyvää blogia, joka ei olisi tehnyt postausta vihreästä teestä. Postauksessa on tietenkin listattu vihreän teen plussat ja teksti on rytmitetty kivasti ihanilla teekuppikuvilla. Lopuksi todetaan luontevasti että juokaa kaikki vihreää teetä, it's good for you!

Siispä nostan nyt kissan pöydälle ja sanon suoraan, että olen varmaan terveysbloggaajista ainoa, joka ei pysty juomaan vihreää teetä nyrpistämättä nokkaansa. (Eipä se tosin varmaankaan yllättänyt, olenhan sisimmiltäni herkkuhiiri!) Jos olen vaikkapa todella kipeä ja jotain lämmintä on juotava, niin kyllähän sitä teetä nyt juo, lähinnä kurkun takia, mutta ei se kyllä ykkösenä ole mun fave hot drinks -listalla.




Olen ollut kahvikissa henkeen ja vereen since 14v. Muistan pari vuotta sitten, kun vihreän teen hyviä vaikutuksia toitotettiin joka tuutista ja päätin ryhtyä teenjuojaksi. Siis join aamulla aamuteen, iltapäivällä iltapäiväteen ja saatoimpa juoda vielä iltateenkin. Eihän se hyvältä maistunut, mutta vakuutin itselleni että kaikkeen tottuu. Kahvi oli siis pannassa (myös lääkärin määräyksestä väliaikaisesti). Äitini kummasteli joka kerta että "tosta noin vaanko lopetit kahvin kittaamisen?" ja minä nyökyttelin tyytyväisenä. Mutta eihän mikään muutos tapahdu naps vaan! Mä "retkahdin" kahviin vajaan viikon teetä juotuani, enkä enää koskaan palannut teehen.

No, miellytti vihreä tee makunystyröitä tai ei, sen terveysvaikutukset on ja pysyy. Mutta hei, siksihän mä bloggaan! Postauksen aiheena siis: Kuinka saada vihreä tee alas?

Olen napsinut nyt reilun puolen vuoden ajan joka päivä vihreäteekapseleita. Otan sellaisen aina ennen treeniä, jotta saan maksimoitua vireystilani. Kapselissa on vihreäteeuutetta, joka toimii periaatteessa samalla tavalla kuin itse tee.


En oikeastaan tiedä, mistä tämä koko tee-idea tuli, kaipa se johtuu alkavasta syksystä. Syksy on jotenkin sellainen teevuodenaika. Tiedättekös; villasukat, kaulahuivi, ulkona ropiseva sade, lämmin teekuppi...

Joka tapauksessa, olen havainnut että vihreä tee maistuu paljon paremmalta jääakappikylmänä! Päätin tehdä kotitekoisen jääteen vihreästä teestä, jota sitten voi juoda vaikkapa ruuan kanssa tai janoonsa. Tiedättekö niitä kaupan "ice tea" -juomia, jotka ei kyllä maistu tippaakaan teeltä, mutta sokerilta senkin edestä. Ne toimivat osittain inspiraationa tässä drinksussa.

Ensin keitin n. 0,75 litraa vettä, annoin sen hieman jäähtyä välttääkseni kitkerän maun, ja lisäsin teepussit (4 kappaletta). Käytin muuten Clipperin luomuteetä, jota olen ostanut joskus aikoinaan Punnitse&Säästä -putiikista. Annoin pussejen olla vedessä kolmisen minuuttia. Samalla maustoin teen inkiväärillä ja kanelilla, makeutin muutamilla Stevia-puristeilla ja puristin kokonaisen limen mehun sekaan, jonka jälkeen pullotin teen söpöön mehupulloon. Säästääkseni jääkaapin voimia annoin sen ensin jäähtyä huoneenlämpöiseksi, ja siirsin sen vasta sitten jääkaappiin. Mausteet painuvat pohjalle ja rauhallisesti lasiin kaataen pysyivät myös siellä. Toki teen voisi vielä siivilöidä mutta empä tällä kertaa viitsinyt.

Aika piristävää noin niinkun ruokajuomaksi! Myös aamulla herättyäni kulautin tyhjään vatsaan lasillisen. Melkein miellyttävään makuun (huom. melkein! puhumme nyt kuitenkin juomasta nimeltä vihreä tee...)  jää jollain tasolla koukkuun.Tuli mieleen, että juoma voisi toimia hiilihapotettuna vielä paremmin! Jos jollain on sellainen hauska "limsakone" niin kokeilkaa ihmeessä!


Onko teillä omia, kylmiä tai kuumia teereseptejä, vai kuittaatteko vihreän teen terveysvaikutukset myöskin napsimalla uutetta? Entä mitä sanoo vihreän teen fanit, kuinka "opitte" juomaan sitä?


Ihanaa alkanutta syksyä!

Tunnisteet: , ,

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Alkusyksyn lemppari

Kuten blogini nimestä voi oivaltaa, tykkään aamuista hirmusesti. Olisi vaikea kuvitella, että koskaan kyllästyisin siihen tunteeseen kun avaan silmät ja huomaan että on aamu. Nousen ylös ja tiedän että päivän paras hetki on käsillä: aamupala! Vielä parempaa kuin pelkkä aamu on syysaamu. Kyllä, pian eletään minun lempivuodenaikaani.

Aamiaisen syöminen on tosi tärkeä rituaali minulle. Päiväni alkaa todella huonosti jos joudun hotkimaan aamiaiseni, syömään sen muuten kiireessä tai peräti jo matkalla jonnekin. Enpä edes mainitse sellaista skenaariota että se jäisi väliin, huh! Ja tottakai aamupalan pitää aina maistua herkulliselta. Itseasiassa se on aika naurettavaa kuinka masentuneeksi ja kiukuttelevaksi muutun, jos aamiaiseni ei täysin tyydytä minua, sen nauttimishetki on vääränlainen tai sen maku on B-luokkaa. Aamulla myös verensokerini on todella alhaalla, mikä voi koitua kohtaloksi, ellei asialle äkkiä tee jotain. Poikaystäväni voi kertoa aiheesta lisää.


Joskus lukijat kysyvät mikä on lempiaamiaiseni. Vastaan aina sen hetkisen lempparin, sillä mun aamupalarakkaudet on todella kausittaisia! Muutamasta päivästä viikkoon saatan vetää joka aamu samaa aamupalaa, kunnes sitten kyllästyn ja keksin uuden ihastuksen kohteen. Myös vuodenaika vaikuttaa paljon siihen, mitä aamulla tekee mieli. Talvella lämpimät uunituoreet aamiaiskakut olivat kovassa huudossa ja kesällä aamiaisletut. Mikäli minkäänlaista uutta ihastusta ei ole näköpiirissä, syön yleensä puuroa. Se on aina hyvää ja varioitavissa miljoonalla eri tavalla (puuropostaus, klik!)

Tämän postauksen ideana oli kuitenkin esitellä tämän hetkinen sydänkäpyseni. Pari päivää sitten postattu hiilariton "riisipuuro" saa osansa tässä herkussa. Puuro nimittäin sinänsä on hieman köyhä aamiainen koska siitä puuttuu proteiinit lähes kokonaan. Siispä yleensä lappaankin raejuustoa tai rahkaa puuron päälle. No eräänä aamuna jääkaapissa sattui olemaan jämät "riisipuurosta", joten iskin sen puuron kylkeen ja ai että... Täydellinen combo!

Pelkkää "riisipuuroa" en aamiaiseksi voisi syödä, sillä siitä taas puuttuu hiilihydraatit kokonaan. Aamiainen on yksi niistä aterioista jolla tankkaan hiilihydraatteja, muuten pyörryn ennen lounasta. Tämänkin olen oppinut kantapään kautta.


Homma toimii niin, että keitellään ensin perus kaurapuuro, joko kattilassa tai mikrossa. Itse käytän puuroa tehdessäni puoliksi isoja kokonaisia kaurahiutaleita ja puoliksi pikakaurahiutaleita. Niin puurosta tulee ihanan kokkareinen mutta kuitenkin puuromainen mössö. Ja muistakaa hyvät ihmiset se suola! Puuron voi keittää veteen tai maitoon, itse preferaan vettä.

Seuraavaksi annetaan puuron jäähtyä melkeimpä huoneenlämpöiseksi. Koska itse ainakin olen aamulla nälkäinen kuin susi, sekoitan ja puhaltelen puuroa vimmatusti. Kun puuro ei ole enää kuumaa  (saa se vähän lämmintä olla jos ei pidä kylmästä puurosta), niin tehdään tilaa ja kaadetaan riisivanukas (resepti täällä!) viereen. Tadaa!

Päälle tietenkin maun mukaan mitä vaan :) Omia lemppareita ovat näinä päivinä olleet pihan marjat kuten karviaiset, punaviinimarjat ja mustaherukat. Koko homman kruunaa tietenkin maapähkinävoi.






Leppoisaa sunnuntaita kansalaiset!

Tunnisteet: , , ,

perjantai 16. elokuuta 2013

The big news!

Tän postauksen aihetta oon pitänyt teiltä salassa jo liian kauan! Meinasi jo kärsivällisyys loppua mutta nyt voin vihdoin paljastaa, mitä The Good Morningille on tapahtumassa...



Se nimittäin siirtyy Indiedays blogejen joukkoon! Uusi osoite tulee siis olemaan 

thegoodmorning.indiedays.com 

Kun muutto on tapahtunut 30.8, mikäli tulette vielä vahingossa tähän osoitteeseen, teidät ohjataan suoraan uudelle blogisivulle, eli ei huolta että kadottaisitte minut muuton aikana! Käyn myös elokuun lopussa muuttamassa blogloviniin ja blogilistaan uuden osoitteen, eli teidän ei tarvitse senkään saralla tehdä muutoksia. 

Itsehän olen sanoinkuvailemattoman innoissani tulevasta muutosta! Suuri kiitos kuuluu teille, kun olette palanneet aina kerta toisensa jälkeen blogiin uusia reseptejä haalimaan. Olette niin rakkaita ja fiksuja, jokaisesta kommentistanne ilahdun aina yhtä paljon.

Muuttoon liittyen lupaan 2 asiaa:


1. The Good Morning pysyy samanlaisena
 Vaikka lukijoita tuleekin paljon lisää ja kohderyhmäkin saattaa vähän laajentua, höpöttelen silti samaan malliin ja jatkan reseptien kehittelyä.

2.  Nyt vihdoin hankin kameran. Kiitos, rakas iPhone mutkattomasta yhteistyöstä, mutta nyt minusta tuntuu että on aika siirtyä kohti uutta kuvalaatua. 


<3 Palataan!


PS. Mikä ihana päivä kertoa hyviä uutisia, perjantaikin vielä! Nyt iltapäiväni jatkuu kikhernekeksireseptiä kehitellessä...

Tunnisteet:

tiistai 13. elokuuta 2013

Aamiaistreffit koulun alun kunniaksi!

Kesälomalla ystävän kanssa mietimme, miksi arki ei voi olla täynnä yhtä kivoja hetkiä kuin loma. Miksi arjen keskellä on vaikeampaa tarttua hetkeen ja nauttia pieni pala taivasta kaaoksen keskellä? Miksi arkena ei tule tehtyä enemmän spontaaneja juttuja, joihin lomalla lähtee päätä pahkaa mukaan miettimättä sen enempää seurauksia? Miksi arki muuttaa ihmisen lukkiutuneeksi ja passiiviseksi tylsimykseksi? Vai muuttaako loma meidät vain vapautuneiksi hedonisti-rasavilleiksi, joilla ei ole minkäänlaisia järkeen perustuvia motiiveja teoillemme?

Kuinka arjesta ylipäätänsä tehdään kivaa? Näin masentuneissa tunnelmissa me keskusteltimme loman loppuvaiheilla... Taitaa olla tuttua itse kullekin.




Uskon todella että elämä on sitä miksi sen tekee. Pienen masistelutuokion jälkeen me päätimme ystäväni kanssa että tästä syksystä tulee ihana! Vietämme kynttiläillallisia, yökyläilemme, pidämme Halloween-juhlat, sovimme aamiaistreffejä ennen koulua, käymme ulkona juhlimassa vaikka olisi aikainen herätys jne.

Ja ei muuta kuin tuumasta toimeen! Mikäs sen parempi päivä aloittaa kiva arki kuin ensimmäinen arkipäivä? Sovittiin siis aamupalatreffit ekan koulupäivän aamuun. Koulu alkoi onneksi vasta kahdeltatoista joten aikaa oli hyvin. Heräsin jopa 10 minuuttia ennen herätyskelloa! Aurinko paistoi ja fiilis oli heti tosi energinen. Vaatteet päälle ja kauppaan!




Lähdin alunperin kauppaan ostamaan kananmunia aamiaislettuja varten, mutta alkaneen arjen kunniaksi päätinkin yllättää kamun ja keksiä jotain uutta. Niimpä päädyinkin ostamaan ainekset porkkanarahkasämpylöitä varten, joihin eräs lukija jokunen päivä sitten toivoi reseptiä. Nyt oli aika luoda se.






Vähän sitä sun tota kulhossa sekaisin. Mututuntumalla mennään as usual.




Sämpylät uuniin ja aamupalapesää väsäämään...







Tuoreita tomaatteja leivänpäällyseksi...




...ja ah-aina-niin-herkullista avocadolevitettä.




Kullanruskeat taivaalta tuoksuvat sämpylät uunista ulos ja vähän punaa huuliin!









Ihana aloitus päivälle. Aurinkokin tuli moikkaamaan meitä :) Kuvissa esiintynyt leikkele on kalkkunaa ja juusto 15% Polaria. Marjat, omput ja tomaatit ovat oman pihan satoa! Avocadolevitteen resepti löytyy täältä.


Porkkanarahkasämpylät

5 minisämpylää

250g rahkaa
1,5 dl pikakaurahiutaleita
1dl täysjyvävehnäjauhoja (voi kokeilla myös ruisjauholla, tai jollain muulla jauholla)
1/2 tl suolaa tai yrttisuolaa
1/2 tl leivinjauhetta
1 tl pizzamaustetta (vapaavalintainen)
1 pienen pieni porkkana
1-2 rkl hunajaa (tai muuta makeutusta)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin ja pyörittele 5 pientä sämpylää. Huom. taikinan kuuluu olla rahkan takia kosteaa! Paista 20-25 min. (pahoittelen suurpiirteistä paistoaikaa, mutta touhutessani muita juttuja aamiaista varten en ollut aivan varma kuinka kauan sämpylät loppujen lopuksi paistuivat!) Voit kokeilla kypsyyden leikkaamalla sämpylän kahtia. Sen ei pitäisi olla löysä sisältä. Kosteaksi se kuitenkin hieman jää.




Harrastatteko te aamiaistreffejä ystävienne kanssa, vai onko aamu viimeinen hetki jolloin tekee mieli harjoittaa sosiaalista toimintaa? :)

Tunnisteet: , , , ,

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Suolainen piirakkapohja ilman voita




Jokainen on varmaan kuullut, että kun mennään kohti terveellisempiä elämäntapoja, kova rasva tulisi korvata pehmeällä. No, minäpä sovelsin tätä oivallusta ihan kirjaimellisesti vääntäessäni reseptiä suolaisen piirakan pohjaan. Voitaikina onnistuu nyt myös loistavasti pehmeällä rasvalla, nimittäin avocadolla!

Olen tehnyt kyseisellä pohjalla nyt muutaman kerran piirakkaa, mm. kasvis- ja tonnikalaversiona. Olen jopa vienyt tätä piirakkaa pellillisen kesäjuhlille mukanani ja se menikin kuin kuumille kiville. Joitain päiviä sitten päätin vetäistä vielä viimeisen version piirakasta ja tällä kertaa sain pohjasta täydellisen rapean ja piirakkamaisen. Tällaista se uusien reseptejen luominen on. Kolmannella kerralla alkaa viimeistään polttaa. Jos ei, niin on tehtävä suurempia muutoksia reseptiin.




 Suolainen piirakkapohja ilman voita

1 avocado
1 muna
2,5 dl täysjyvävehnä- tai ruisjauhoja 
1 tl suolaa tai yrttisuolaa
1 tl pizzamaustetta
ripaus cayannepippuria/paprikaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Muussaa avocado sileäksi mössöksi ja lisää muna ja mausteet. Sekoita. Lisää jauhot ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina öljyttyyn tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Käytä jauhoja levittäessäsi taikinaa vuokaan, sillä se tarttuu sormiin helposti. Lisää haluamasi täyte ja paista n. 25 minuuttia. Mikäli teet kasvispiirakkaa, paista kasviksia pannulla oliiviöljyssä ennen uuniin laittoa, jotta ne ehtivät pehmentyä kunnolla. 

Tunnisteet: , , ,

torstai 8. elokuuta 2013

Voinko mennä kaulakoru päällä uimaan?



Ihana helle ja tuleva viikonloppu!

Mulla on ihan tajuton Flow-fiilistely päällä! En malttaisi odottaa enää minuuttiakaan että hengitän kaupunkifestarin tunnelmaa ja näen iloisia ihmisiä. Aion suunnata festarialueelle huomenna heti viideltä katsomaan Noah Kiniä ja hänen livebändissä rumpuja soittavaa poikaystävääni. Illan toinen must see on tietenkin Kendrick Lamar.

Olen niin harmissani siitä, että festarialueelle ei saa viedä hillittömiä ruokakasseja. Olin jo suunnitellut pidemmän aikaa että pidän ihanan runsaan festaripiknikin kasvispiirakoineen ja banaanimuffinseineen ja ajattelin tehdä jo ennen flowta piknikvinkki-postauksen, jossa esittelen kuvien kera mitä ruokaa sinne voisi ottaa mukaan. Tämä suunnitelma taitaa kaatua, mutta katsotaan nyt mitä sinne lähtee mukaan. Täysin en aio omien eväiden suhteen kuitenkaan luovuttaa! 

Tänään oli Helsingissä tosi trooppinen sää. Piti ihan uimaan päästä. Kylmältähän se merivesi tällaisesta Saimaa-tytöstä tuntui. 








Tällästä tänään! Huomenna tulossa uusi resepti; rapea pohja suolaiselle piirakalle (lue: voitaikina ilman voita)!


Siihen asti, kuulemisiin <3

Tunnisteet: